torstai 10. helmikuuta 2011

you can't be small if you eat it all

HUOH MIKÄ PÄIVÄ.
Paino 59,5 kg. Tämä oli odotettavissa.


Tänään meillä alkoi uusi jakso, uusia oppiaineita ja opettajia, JEE.
Kuitenkin päivään mahtui niitä jänniä hetkiä. Ekaa kertaa mulle tuli sellainen olo, että mulla nauretaan. Meillä on lukion pienuuden takia etäopetusta. Tänään alkoi uskonnon kurssi, ja opetus tulee toiselta paikkakunnalta. Toisella paikkakunnalla odotti opettaja ja kaksi kuvankaunista tyttöä. Tehtävänä oli referoida erästä uskontoa moniseesta. Joskus minulle tulee niitä hetkiä, kun alan jännittäessä ja uudessa tilanteessa änkyttämään, puhumaan nopeasti ja sellaisella oudolla äänellä. Ja kun oli minun vuoroni referoida, ne tytöt alkoi tirskua.
Mua hävetti niiiiin paljon.


Keskellä päivää alkoi särkeä päätä. Omistan migreenin (AH KUINKA IHANAA) ja kun se alkaa, on pakko saada jotain hetimakeaa. Söin Fazerina Caramel-suklaapatukan. OLI PAKKO. Tai itseasiassa ei ollut. Se ei auttanut yhtään. Kärvistelin kuitenkin koulupäivän loppuun ja pääsin kotiin neljän jälkeen.


Kotona söin korvapuustin. Voi kuinka olenkaan taas niin onnistuvaisella päälllä taas! :>>>>>>>>
Migreeni jatkui ja jatkui. En pystynyt menemään pianotunnille.
Katselin arvosanojani netistä. Matikasta oli tullut kutonen. Huomasin lukioni rehtorilta viestin.
"Valitettavasti olen antanut sinulle väärää tietoa ja C-ranskan opiskelu onkin jo alkanut tänä syksynä. Voit alkaa opiskelemaan ensi vuonna saksaa tai venäjää."
Itkukohtaus. Raivokohtaus. Masennuskohtaus.
Koska vaihdoin pitkän matikan lyhyeen, otin ranskaa. Koska otin ranskaa, mun kurssit riittää. Jos en saa ranskaa, ei ole kursseja. Jos ei ole kursseja, en pääse lukiota läpi.
Voi olla, että opiskelen ranskan itsenäisenä. Sehän varmasti onnistuu. No ehkä onnistuu, oon lukenu jo viis vuotta aiemmin ranskaa ja nyt se alkais taas ihan alkeista. Toivottavasti se onnistuis. Muuten mulla on ongelma. Enkä oikeastaan jaksa välittää siitä. En mä halua mitään bioloiamaantietofysiikkakemiaa ottaa lisää. Mä olen niin tyhmä etten tajua niitä. Jos mä jatkaisin pitkällä matikalla, mun kurssit riittäis. Mutta en jatka, koska olen tyhmä. 


Ei oikeasti jaksa. En jaksa koulua. En vaan jaksa.




every day the same bullshit


Tein itselleni porkkanan. Saan värjätä hiukset seuraavan kerran, kun painan 56 kiloa. Tää motivoi mua oikeasti. Toivottavasti. Tai sitten kuljen tukka kilometrisellä juurikasvulla. Oh I love this.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti