that chocolate bar is not your dream

Arvatkaa kuka oikeasti paastosi koko eilisen päivän ihan kokonaan? KYLLÄ, MINÄ!
En oikeasti ollu uskoa, että pystyn siihen, mutta kyllä vaan pystyin.
Oikeastaan se paaston tuoma energinen olo oli aika ihana. En ollu niin kärttyinen kuin normaalisti, vaan olin energinen, iloinen ja olo oli niin ihanan kevyt! ♥ Tätä tullaan kyllä tekemään useinuseinusein.

Paaston vaikutus näkyikin sitten tänä aamuna vaa'alla; 55,5 kg! 
Tiistaista pudotusta 700 grammaa ja viime viikon perjantaista pudotusta 1,2 kiloa. Oikeasti, vähän mahtavaa! Tästä se lähtee.
Mä tulen voittamaan tämän taistelun.
Mä tiedän sen.

Tänä aamuna sallin itseni nukkua aika pitkään, puoli yhteentoista, enkä kiirehtinyt aamulenkille, sillä sain J'n suostuteltua lähtemään kanssani illalla 15 kilometrin pyörälenkille. Jos se kuitenkin nyt luistaa siitä, niin aion tehdä illalla sitten yksin puolentoista tunnin kävely/juoksulenkin ja tunnin lihaskuntoa.

Tänään myös kalorit pysyy aisoissa, sillä mä pystyn tähän. Mulla on sitä itsehillintää, jota tässä tarvitaan.

Tänä viikonloppuna aion yrittää liikkua mahdollisimman paljon, koska maanantaina mulla alkaa työt vanhusten palvelutalossa kahdeksi viikoksi, ja en todellakaan tiedä kuinka väsynyt olen niiden päivien jälkeen. Vaikka se on suurimmaksi osaksi fyysistä työtä (mm. vanhusten työntelyä älyttömässä helteessä), niin silti olisi kiva päästä iltaisin lenkkeilemään ja tekemään lihaskuntoa. Ja kalorit pitää pysyä rajoissaan.

Illalla tai viimeistään huomenna palaan asiaan, ihanaa päivää kaikille!

thinspo 3

fast

En oo päässy päivittelemään niin tiheästi kuin olisin halunnut, meidän netti ei nimittäin pelittänyt pariin päivään jostain kumman syystä.
No, ei olisi ollut kyllä mitään kerrottavampaakaan, oon failannu jokaisen päivän (kalorit ylittyny aika paljon) minusta itsestä riippumattomista syistä. Eilen oli kaiken huippu, en ees kehtaa kertoa mitä kaikkea söin kun mentiin käymään kaupungissa. Voin vaan sanoa, että oon itsehillintää omistamaton läskipaska.
Joskus tekis vaan mieli hakata päätä seinään niin kovasti.

Tämän päivän olenkin sitten - kompensoidakseni eilisen - yrittänyt paastota; JA OON ONNISTUNU! :)

Oikeasti, tää on aika pelottavaa. 

Oon valehdellu sujuvasti syöneeni ja kaikki uskoo minua.

En oo syöny mitään kiinteää ruokaa, juonu vaan kokis zeroa, vettä, kahvia ja pienen lasillisen appelsiinituoremehua, kun verensokeri tuntu olevan vähän alhaalla ja päätä meinas alkaa särkemään.

Mutta siis; en oo sortunu, vaikka meille ostettiin hulluna mun lempikarkkeja ja -suklaata eilen Lidlistä. En oikeasti voi uskoa tätä. 

Oon aika ylpeä itsestäni.

Huomenna aamulla olisi taas punnitus.
Se pelottaa mua ihan hillittömästi. Apua.
Pitäkää mulle peukkuja, että pystyn paastoamaan koko illan, enkä sorru mihinkään typerään.
J on tulossa tänne, joten en ehdi kertoilla enempää, joten huomenna on luvassa parempaa päivittelyä!

PS. Rakastan teitä, ihanat lukijat ja teidän ihanat tsemppikommentit! <3 Niiden avulla jaksan oikeasti paremmin! Kiitos teille ja tsemppiä!

so bad

Mua oikeasti vituttaa tosi paljon kirjoittaa tätä, kun luki noita teidän ihania tsemppikommentteja, mutta on vaan pakko. Eilinen loppupäivä olikin sitten yhtä helvettiä:
Kaikki meni ihan hyvin siihen asti, kunnes lähdettiin J'n luokse. Juuri kun kaarroimme niiden pihaan, J sanoo mulle, että nyt muuten pidetään  lettukestit. Mä olin jo siinä vaiheessa, että "eeeeei hyvä luoja".
Muurinpohja oli tulella.
J'n sisko, joka on ammatiltaan kokki, oli halunnut alkaa kokeilemaan, josko kananmunattomat muurinpohjaletut onnistuisivat. .........ARGH
Olin jo heti, että hei, ei mulle tarvii mitään lettuja, oon jo syöny, ei oo nälkä, en tykkää letuista, en halua.
...... Mutta oli pakko.
Kaikki suurinpiirtein tuijotti mua murhaavasti kun sanoin, etten aio syödä niitä.
Joten oli pakko.

Ahdistus kasvoi aivan silmittömästi, kun näin, että millaisessa määrässä rasvaa ne paistettiin. Se pannu oli niinkuin rasvan valtameri. Letut tihkuivat rasvaa.
Mua itketti, mutta pidin sen sisälläni. En halunnut syödä sitä. J huomasi, että minulla oli paha olo ja paniikkikohtaus tulossa, joten kun istuttiin siinä portailla, se yritti lohduttaa, että se on vaan yksi lettu (JOKA VAAN SATTUIS PILAAMAAN MUN DIEETIN!!).

Mulle ei oo ikinä oikeastaan sanottu hirveän pahasti mun painosta. Ainakaan tämän kevään aikana.
Mutta sitten se tuli. J yritti kammeta minua siinä portailla syliinsä, mutta koska olin vihainen, vastustelin hirveästi ja se näytti kamalalta räpiköinniltä, mutta kohta kuitenkin istuin siinä J'n sylissä. J'n sisko naureskeli lettujenpaistopaikalta, että jos J ei jaksa ottaa tyttöä syliin, niin sitten on kyllä painoa liikaa.
!!!!!!!!!!!!
Sitten se käski J'n lähettää minut juoksulenkille.
Siinä tilanteessa oikeasti tuntu, että romahdan. Ensin mulle kettuillaan painosta ja sitten vielä pakotetaan syömään joku rasvassa lilluva hiilarilätty. Mutta mä vaan purin huulta ja tungin sen letun menemään alas mun kurkusta mahdollisimman nopeasti. Sitten lähdin vain pois pöydästä ja kävelemään kotiin.

Illemmalla J'n tullessa meille, se sanoi olevansa ihan ihmeissään mun touhusta ja käytöksestä. En edes yrittänyt selittää. Mulla oli ihan hirveä oksettava olo ja teki mieli kuolla. Tyydyin sitten vetämään neljä laksaa, joiden tuloksia odottelen tänään (helvetin fiksua, tiedän...).

Tämän päivän on pakko onnistua, PAKKO.

be strong and you'll be better than anyone else

Eilen oli J'n veljen tyttökaverin rippijuhlat, joissa mekin oltiin mukana. Mua vitutti jo valmiiksi lähteä sinne, kun tajusin, ettei kukaan ole ilmoittanut mun ruoka-aineallergioita sinne joten siellä ei olis mitään syötävää, koska useimmiten tehdään kananmunakakkuja. Hoh. Sitten tajusin, että sehän on just parempi, etten voi syödä siellä mitään! Eipähän tule syöpöteltyä mitään voileipäkakkuja ja piiraita.

Kompensoinkin sen sitten aamulla aivan superisolla aamupalalla......
Jogurtti.
Pasteija.
Suklaapatukka.
NOT SO GREAT?
No, juhlissa en sitten paljoa syönytkään; vähän salaattia, yhden pienen karjalanpiirakan ja pienet palat kahta eri juustokakkua. Tosin, kun tuotakin määrää ajattelee (plussattuna aamupala), se on tosi paljon ja ahdistuskin alkaa nousta pintaan.
Illalla en edes mennyt lenkille, koska jalkani olivat kipeät ja rakoilla koroilla kävelystä.

Kun ottaa eilisen mässäilyt huomioon, on tämän aamuinen paino todellinen yllätys. Olenkohan ikinä LAIHTUNUT viikonlopun aikana? En varmaankaan, mutta nyt se on totta; puoli kiloa vähemmän kuin ennen viikonloppua!
Tänä aamuna vaaka näytti siis 56,2 kiloa. Happyhappyhappyy, vaikka iso luku kammottaakin kovasti.

Tänään siis alkaa Skinny Girl-dieettini, eli tavoitteena on 300 kalorin päivä. Huolettaa oikeastaan jo valmiiksi, sillä juuri tuollainen määrä kaloireita saa mut vaan niiiin helposti ahmimaan illalla jotakin. Mutta pitää vaan pysyä tiukkana; mähän todella haluan laihtua!
Tähän aikaan mennessä olen syönyt n.140 kaloria ja käynyt normaalilla lenkilläni. Tosin en juossut niin paljoa kuin normaalisti, koska lenkilläollessani alkoi hulluna pyörryttämään, joka johtui siitä, etten ollut edes juonut vettä ennen kuin lähdin. Huomenna olen viisaampi. Normaalit lihaskunnot tein kuitenkin.

Mun tavoite on, että saisin tämän dieetin avulla painoni 53 kiloon, eli pudotettavaa on 3,2 kiloa. Dieetti tulee kestämään elokuun 2. päivään ja sitten jäisi reilu viikko aikaa saada kilo pois, jolloin olisin koulun alkuun mennessä 52 kiloa. Se olisi niin unelma.
Mun täytyy tehdä rankasti töitä tämän eteen; vältellä ruokaa (etenkin herkkuja!!) ja liikkua paljon.
Mutta mä pystyn tähän, kun vaan jaksan uskoa!

Mä haluan saada aikaan ne shokeeraavat ennen-jälkeen-kuvat.

thinspiration: MODELS

need a friend

Haluaako joku alkaa mun laihdutusbuddyksi ja aloittaa mun kanssa maanantaina Skinny Girl-dieetin? :)

Tsempattais yhdessä toisiamme esim. sähköpostin tai blogin kautta!
Onnistuis ainakin mulla helpommin. :) Kommentoikaa jos kiinnostaa!

I am too fat. If I eat more, I'll get even fatter.

Eilinen oli aika todella surkeasti failannut päivä.
Yritin ensimmäistä nestedieettipäivääni, koska keskiviikkoiltana helvetti pääsi irti ja söin 1/3 kokonaisesta pannukakusta, so great. Joten, ajattelin, että kompensoin sen paastopäivällä.
Kaikki meni aluksi hyvin.
Kerroin äidille syöväni kaverini luona ja se meni häneen täydestä.

Lähdin polkemaan kaverini luo 30 asteen helteessä 5 kilometriä.
Minulla ei ollut nälkä, vaan oikein hyvä olo. Olin juonut tarpeeksi ja täytin siellä koko ajan vesipulloa ja join yhden Battery Strippedin.
Kaikki meni hyvin siihen asti, kun keksimme mennä ottamaan aurinkoa trampoliinille vähäksi aikaa.
Kuumuus ja suoraan porottava aurinko alkoivat särkeä päätäni ja jouduin ottamaan heti kaksi migreenilääkettä ja mennä sisälle makoilemaan.
Päänsärky ei ollut loppunut siihen mennessä kun lähdin polkemaan kotiin, oikeastaan se äityi vain pahemmaksi ja edessä oli viiden kilsan polkeminen edelleen helvetillisessä kuumuudessa.
Kun pääsin kotiin, tärisin ja minua pyörrytti aivan suunnattomasti.
Suuntasin heti kylmään suihkuun ja siellä olin välillä aivan varma, että pyörryn siihen paikkaan. Kaikki vain pyöri ja välillä musteni kokonaan.
Äitini oli erittäin huolissaan ja pakotti minut ensin syömään lautasellisen muromysliä.
Sen jälkeen menin nukkumaan melkein tunniksi.
Kun heräsin, migreeni oli edelleen tallella ja minua alkoi itkettää pieleen mennyt päivä, kuumuus ja kova pääkipu. Söin mukisematta äidin tarjoaman suklaapatukan.
J tuli meille ja toi minulle kebabranskalaisannoksen ja pakotti minut syömään sen hänen kanssaan.
En todellakaan pystynyt syömään kaikkea, mutta on pakko myöntää, että migreeni alkoi lähteä kun sain verensokeriani nostettua.

Tänä aamuna pää tuntui edelleen turralta ja olo oli heikko, joten en lähtenyt aamulla helteeseen lenkille(10 aikaan aamusta varjossa jo +27 astetta!). Aion mennä kyllä illalla lenkille.

Tänään on heinäkuun ensimmäinen päivä. Minun piti viime kuussa laihtua neljä kiloa omassa haasteessani, mutta paskanmarjat, laihduin loistavasti kuukauden aikana 100 g. Ei luoja, mua hävettää niin paljon, ja olen niin pettynyt itseeni. En tehnyt edes yrittänyt kunnolla.
Mutta niin, uusi kuukausi ja uudet kujeet; nyt aion laihduttaa kunnolla ja liikkua paljon! Mun täytyy painaa n. 52 kiloa koulun alkuun mennessä. PAKKO.
En aio luovuttaa.

Nämä muutamat päivät on alkanu mulla ihan hyvin, mutta failannu lopulta, kun olen saanut jotain iltasyömiskohtauksia. Paino ei ole onneksi ainakaan noussut, se jököttää edelleen erittäin ärsyttävässä 56,7-luvussa. Sen pitää alkaa laskemaan nopeammin! Eli nyt loppuu iltasyöpöttelyt.
Olisinkohan mä jo valmis Skinny Girl-dieettiin maanantaina? Uskaltaisinkohan koettaa....

Mutta mites teillä muilla skinnybitcheillä meni tämä kuukausi, pystyittekö parempaan? :)

Tsemppiä kaikille laihduttajille heinäkuuta varten, me kyllä pystytään tähän!
PS. Kertokaa mulle teidän lempparimusiikkia lenkille, jumppaan jne! Tarvitsen uutta inspiraatiota. :)