hi guys!

Aaah, ihanaa, kerrankin jopa vapaa hetki, jolloin pääsen kirjoittamaan.
Erittäin hankalaa tämä kuitenkin on, on jo kulunut paljon aikaa siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut. Huhhuh.

Kuten olen jo kertonutkin, mulla on näköjään aivan törkeän vähän aikaa nykyään tehdä mitään "kivaa". Lukion toinen luokka oikeasti vie viimeisetkin mehut. Meiltä vaaditaan niiin paljon enemmän viime vuoteen verrattuna, että järki on mennä.
"TEILLÄ ON KIRJOITUKSIA JO KEVÄÄLLÄ" "TÄMÄ PITÄISI JO TIETÄÄ" "TÄMÄ ON YLIOPPILASKYSYMYS: MITEN LÄHDET VASTAAMAAN TÄHÄN"
Apua apua apua apua, ihan kuin ei muutenkaan jo itteä panikoituttais aivan liikaa ne tulevat kirjoitukset.

Mulle on ollut jotenkin tosi hankala tasapainottaa tätä kouluelämää. Välillä ei ole aikaa tehdä ollenkaan läksyjä, ja välillä saatan vaan makoilla paikoillani pari tuntia tekemättä mitään. Pitäisi saada johonkin rutiiniin tämä touhu, niin ei ahdistaisi niin paljon. Mutta oon kyllä sitä mieltä, että vuorokaudessa on tunteja ihan hullun vähän... Pitäisi saada vuorokauteen mahtumaan koulunkäynti, läksyt, pianoläksyt, liikkuminen, nukkuminen ja sitten vielä normaali elämä. Noh, pitää yrittää vähän priorisoida; onko se nyt aivan välttämätöntä katsoa jakso Britannian huippumallia kun vois vaikka käydä lenkillä? Jaaa'a...

Mutta nyt asiaan. Kävin pari viikkoa sitten vaa'alla ja se näytti lukemaa 57,3 kg. Kylläkyllä, pääsinpäs pikkuisen lihomaan heinäkuun aikana. Ajattelinkin siis käydä toimeen, mutta hiukan rennommin ja terveellisemmin. Ainakin näin alkuun.
Ja itse asiassa, tämä on onnistunut ihan hyvin; olen aloittanut liikkumaan (en tosin yksinkertaisesti ehdi joka päivä, mutta melkein!) kunnolla, alkanut pitämään ruokapäiväkirjaa ja välttelemään herkkujen syöntiä, en tosin lopettanut sitäkään kokonaan. Näin, noin kahdessa viikossa paino on pudonnut 1,1 kiloa, eli se on jo 56,2 kiloa! Happyhappy! Ja tuo pudotus on siis todellakin ollut helppo, ei ole tarvinnut rehkiä tai näännyttää itseäni.

Tästäpä sitten jatkankin, liikuntaa lisäämällä ja syömisiäni tarkkailemalla! Ja LÖYDÄN JOSTAIN aikaa kirjoittaa tänne ahkerammin. Lupaan sen.

Ps. Olen löytänyt maailman ihanimman vanhojentanssipuvun. Sekin motivoi ihan pikkuisen vain laihtumaan ja kiinteytymään hieman..... ;)

sorry!

Anteeksi oikeasti kamalasti. Aika kuluu aivan uskomattoman nopeasti, mä en ehdi tekemään enää yhtään mitään. Huoh. Lupasin aloittaa kirjoittelemaan ahkerasti, mutta suoraan sanottuna en ehdi missään vaiheessa tekemään sitä. Olen koko ajan menossa kaikkialla tai sitten kiinni kouluhommissa. Vapaa-aikaa ei ole oikeastaan kovinkaan paljoa. Mutta yritän alkaa järjestämään sitä, koska tämä pitäisi taas saada kunnolla käyntiin!

Paino heiluu aika järkyttävissä lukemissa: 57,3 kiloa.
Hyi hyi ja hyi.
Pakko saada se laskemaan, mutta aloitan ainakin hitaasti ja mahdollisimman terveellisesti.
Olen jo nyt vähentänyt tosi radikaalisti herkkujen syöntiä ja käynyt liikkumassa. Mutta liikunnan määrä pitää saada kasvamaan ja vielä parempaa kontrollia syömisenkin suhteen.
Nyt kun tämä rutiini alkaa pikkuhiljaa tuntua ihan normaalilta, niin alan heti kirjoittelemaan!

I think it's time to start over

Varoituksen sana: Tulossa erittäin tekstipitoinen vuodatus pitkästä aikaa!

Hmm. Olen ollut kauan poissa. Ehkä liian kauan.
Olen vältellyt tänne kirjautumista.
Vältellyt ylipäätänsä blogien lukemista.
Vältellyt laihduttamista.

Jostain syystä mun motivaatio lopahti täysin. En tiedä miksi, mitä tapahtui, mutta en vain osannut kirjoittaa ja laihtua enää. Ha, kuulostaa todella supertyperältä.
En osaa pukea sitä sanoiksi.

En vain halunnut kuihduttaa itseäni enää.

Olin ehkä hetkellisesti onnellisempi. En tosin enää, koska huomasin koulun alettua tänään, että kaikki muut on pysyny melkolailla samankokoisina.
Minä olen lihonut.
Heinäkuun aikana.
Törkeän paljon.
En kyllä ihmettele.

Mä haluaisin laihtua, (myönnettäköön, että todella paljon - edelleen) mutta mun pitää aloittaa kaikki alusta.
Järkevämmin.
Hitaammin.
Ei mitään "heti päivässä vaan 500 kaloria ja kahden tunnin lenkki plus lihaskunnot!!!!1111".
Myönnettäköön, että oon ihan sortunu ennen tuohon juurikin noin. Mutta nyt ehkä osaan suhtautua tähän viisaammin, koska tiedän ettei tuo onnistu.
Ainakin minun pitäisi suhtautua viisaasti, aloitinhan tänään lukion toisen opintovuoden.
Ja vitut, minusta järkevää saa mitenkään.

Mutta nyt se alkaa alusta. Oikeasti alusta.
Huomenna pakotan itseni puntarille ja kohtaan sen todella suuren numeron, joka luultavasti oksettaa minua aivan uskomattoman paljon. Mutta täytyyhän se tsekata.
(Luultavasti järkytyn siitä, koska lupasin joskus keväällä itselleni, että painaisin syntymäpäivänäni 52 kiloa. Synttärit olivat eilen.)
Ensimmäinen tavoite on vaan, että saan vähennettyä kaiken paskan syömistä ja alan taas liikkumaan.
(Nyt voin tietää kulutetut kalorit täysin, koska sain synttärilahjaksi pyytämäni sykemittarin, jee!)

Mä toivon, että onnistuisin. Ja mä tiedän, että onnistun, kunhan otan vaan rauhallisesti.

Ps. Olin ehkä salaa hiukan iloinen, kun muutamat lukijani olivat kaivanneet minua, KIITOS TEILLE! ♥

tomorrow it starts

that chocolate bar is not your dream

Arvatkaa kuka oikeasti paastosi koko eilisen päivän ihan kokonaan? KYLLÄ, MINÄ!
En oikeasti ollu uskoa, että pystyn siihen, mutta kyllä vaan pystyin.
Oikeastaan se paaston tuoma energinen olo oli aika ihana. En ollu niin kärttyinen kuin normaalisti, vaan olin energinen, iloinen ja olo oli niin ihanan kevyt! ♥ Tätä tullaan kyllä tekemään useinuseinusein.

Paaston vaikutus näkyikin sitten tänä aamuna vaa'alla; 55,5 kg! 
Tiistaista pudotusta 700 grammaa ja viime viikon perjantaista pudotusta 1,2 kiloa. Oikeasti, vähän mahtavaa! Tästä se lähtee.
Mä tulen voittamaan tämän taistelun.
Mä tiedän sen.

Tänä aamuna sallin itseni nukkua aika pitkään, puoli yhteentoista, enkä kiirehtinyt aamulenkille, sillä sain J'n suostuteltua lähtemään kanssani illalla 15 kilometrin pyörälenkille. Jos se kuitenkin nyt luistaa siitä, niin aion tehdä illalla sitten yksin puolentoista tunnin kävely/juoksulenkin ja tunnin lihaskuntoa.

Tänään myös kalorit pysyy aisoissa, sillä mä pystyn tähän. Mulla on sitä itsehillintää, jota tässä tarvitaan.

Tänä viikonloppuna aion yrittää liikkua mahdollisimman paljon, koska maanantaina mulla alkaa työt vanhusten palvelutalossa kahdeksi viikoksi, ja en todellakaan tiedä kuinka väsynyt olen niiden päivien jälkeen. Vaikka se on suurimmaksi osaksi fyysistä työtä (mm. vanhusten työntelyä älyttömässä helteessä), niin silti olisi kiva päästä iltaisin lenkkeilemään ja tekemään lihaskuntoa. Ja kalorit pitää pysyä rajoissaan.

Illalla tai viimeistään huomenna palaan asiaan, ihanaa päivää kaikille!

thinspo 3

fast

En oo päässy päivittelemään niin tiheästi kuin olisin halunnut, meidän netti ei nimittäin pelittänyt pariin päivään jostain kumman syystä.
No, ei olisi ollut kyllä mitään kerrottavampaakaan, oon failannu jokaisen päivän (kalorit ylittyny aika paljon) minusta itsestä riippumattomista syistä. Eilen oli kaiken huippu, en ees kehtaa kertoa mitä kaikkea söin kun mentiin käymään kaupungissa. Voin vaan sanoa, että oon itsehillintää omistamaton läskipaska.
Joskus tekis vaan mieli hakata päätä seinään niin kovasti.

Tämän päivän olenkin sitten - kompensoidakseni eilisen - yrittänyt paastota; JA OON ONNISTUNU! :)

Oikeasti, tää on aika pelottavaa. 

Oon valehdellu sujuvasti syöneeni ja kaikki uskoo minua.

En oo syöny mitään kiinteää ruokaa, juonu vaan kokis zeroa, vettä, kahvia ja pienen lasillisen appelsiinituoremehua, kun verensokeri tuntu olevan vähän alhaalla ja päätä meinas alkaa särkemään.

Mutta siis; en oo sortunu, vaikka meille ostettiin hulluna mun lempikarkkeja ja -suklaata eilen Lidlistä. En oikeasti voi uskoa tätä. 

Oon aika ylpeä itsestäni.

Huomenna aamulla olisi taas punnitus.
Se pelottaa mua ihan hillittömästi. Apua.
Pitäkää mulle peukkuja, että pystyn paastoamaan koko illan, enkä sorru mihinkään typerään.
J on tulossa tänne, joten en ehdi kertoilla enempää, joten huomenna on luvassa parempaa päivittelyä!

PS. Rakastan teitä, ihanat lukijat ja teidän ihanat tsemppikommentit! <3 Niiden avulla jaksan oikeasti paremmin! Kiitos teille ja tsemppiä!

so bad

Mua oikeasti vituttaa tosi paljon kirjoittaa tätä, kun luki noita teidän ihania tsemppikommentteja, mutta on vaan pakko. Eilinen loppupäivä olikin sitten yhtä helvettiä:
Kaikki meni ihan hyvin siihen asti, kunnes lähdettiin J'n luokse. Juuri kun kaarroimme niiden pihaan, J sanoo mulle, että nyt muuten pidetään  lettukestit. Mä olin jo siinä vaiheessa, että "eeeeei hyvä luoja".
Muurinpohja oli tulella.
J'n sisko, joka on ammatiltaan kokki, oli halunnut alkaa kokeilemaan, josko kananmunattomat muurinpohjaletut onnistuisivat. .........ARGH
Olin jo heti, että hei, ei mulle tarvii mitään lettuja, oon jo syöny, ei oo nälkä, en tykkää letuista, en halua.
...... Mutta oli pakko.
Kaikki suurinpiirtein tuijotti mua murhaavasti kun sanoin, etten aio syödä niitä.
Joten oli pakko.

Ahdistus kasvoi aivan silmittömästi, kun näin, että millaisessa määrässä rasvaa ne paistettiin. Se pannu oli niinkuin rasvan valtameri. Letut tihkuivat rasvaa.
Mua itketti, mutta pidin sen sisälläni. En halunnut syödä sitä. J huomasi, että minulla oli paha olo ja paniikkikohtaus tulossa, joten kun istuttiin siinä portailla, se yritti lohduttaa, että se on vaan yksi lettu (JOKA VAAN SATTUIS PILAAMAAN MUN DIEETIN!!).

Mulle ei oo ikinä oikeastaan sanottu hirveän pahasti mun painosta. Ainakaan tämän kevään aikana.
Mutta sitten se tuli. J yritti kammeta minua siinä portailla syliinsä, mutta koska olin vihainen, vastustelin hirveästi ja se näytti kamalalta räpiköinniltä, mutta kohta kuitenkin istuin siinä J'n sylissä. J'n sisko naureskeli lettujenpaistopaikalta, että jos J ei jaksa ottaa tyttöä syliin, niin sitten on kyllä painoa liikaa.
!!!!!!!!!!!!
Sitten se käski J'n lähettää minut juoksulenkille.
Siinä tilanteessa oikeasti tuntu, että romahdan. Ensin mulle kettuillaan painosta ja sitten vielä pakotetaan syömään joku rasvassa lilluva hiilarilätty. Mutta mä vaan purin huulta ja tungin sen letun menemään alas mun kurkusta mahdollisimman nopeasti. Sitten lähdin vain pois pöydästä ja kävelemään kotiin.

Illemmalla J'n tullessa meille, se sanoi olevansa ihan ihmeissään mun touhusta ja käytöksestä. En edes yrittänyt selittää. Mulla oli ihan hirveä oksettava olo ja teki mieli kuolla. Tyydyin sitten vetämään neljä laksaa, joiden tuloksia odottelen tänään (helvetin fiksua, tiedän...).

Tämän päivän on pakko onnistua, PAKKO.

be strong and you'll be better than anyone else

Eilen oli J'n veljen tyttökaverin rippijuhlat, joissa mekin oltiin mukana. Mua vitutti jo valmiiksi lähteä sinne, kun tajusin, ettei kukaan ole ilmoittanut mun ruoka-aineallergioita sinne joten siellä ei olis mitään syötävää, koska useimmiten tehdään kananmunakakkuja. Hoh. Sitten tajusin, että sehän on just parempi, etten voi syödä siellä mitään! Eipähän tule syöpöteltyä mitään voileipäkakkuja ja piiraita.

Kompensoinkin sen sitten aamulla aivan superisolla aamupalalla......
Jogurtti.
Pasteija.
Suklaapatukka.
NOT SO GREAT?
No, juhlissa en sitten paljoa syönytkään; vähän salaattia, yhden pienen karjalanpiirakan ja pienet palat kahta eri juustokakkua. Tosin, kun tuotakin määrää ajattelee (plussattuna aamupala), se on tosi paljon ja ahdistuskin alkaa nousta pintaan.
Illalla en edes mennyt lenkille, koska jalkani olivat kipeät ja rakoilla koroilla kävelystä.

Kun ottaa eilisen mässäilyt huomioon, on tämän aamuinen paino todellinen yllätys. Olenkohan ikinä LAIHTUNUT viikonlopun aikana? En varmaankaan, mutta nyt se on totta; puoli kiloa vähemmän kuin ennen viikonloppua!
Tänä aamuna vaaka näytti siis 56,2 kiloa. Happyhappyhappyy, vaikka iso luku kammottaakin kovasti.

Tänään siis alkaa Skinny Girl-dieettini, eli tavoitteena on 300 kalorin päivä. Huolettaa oikeastaan jo valmiiksi, sillä juuri tuollainen määrä kaloireita saa mut vaan niiiin helposti ahmimaan illalla jotakin. Mutta pitää vaan pysyä tiukkana; mähän todella haluan laihtua!
Tähän aikaan mennessä olen syönyt n.140 kaloria ja käynyt normaalilla lenkilläni. Tosin en juossut niin paljoa kuin normaalisti, koska lenkilläollessani alkoi hulluna pyörryttämään, joka johtui siitä, etten ollut edes juonut vettä ennen kuin lähdin. Huomenna olen viisaampi. Normaalit lihaskunnot tein kuitenkin.

Mun tavoite on, että saisin tämän dieetin avulla painoni 53 kiloon, eli pudotettavaa on 3,2 kiloa. Dieetti tulee kestämään elokuun 2. päivään ja sitten jäisi reilu viikko aikaa saada kilo pois, jolloin olisin koulun alkuun mennessä 52 kiloa. Se olisi niin unelma.
Mun täytyy tehdä rankasti töitä tämän eteen; vältellä ruokaa (etenkin herkkuja!!) ja liikkua paljon.
Mutta mä pystyn tähän, kun vaan jaksan uskoa!

Mä haluan saada aikaan ne shokeeraavat ennen-jälkeen-kuvat.

thinspiration: MODELS

need a friend

Haluaako joku alkaa mun laihdutusbuddyksi ja aloittaa mun kanssa maanantaina Skinny Girl-dieetin? :)

Tsempattais yhdessä toisiamme esim. sähköpostin tai blogin kautta!
Onnistuis ainakin mulla helpommin. :) Kommentoikaa jos kiinnostaa!