hi guys!

Aaah, ihanaa, kerrankin jopa vapaa hetki, jolloin pääsen kirjoittamaan.
Erittäin hankalaa tämä kuitenkin on, on jo kulunut paljon aikaa siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut. Huhhuh.

Kuten olen jo kertonutkin, mulla on näköjään aivan törkeän vähän aikaa nykyään tehdä mitään "kivaa". Lukion toinen luokka oikeasti vie viimeisetkin mehut. Meiltä vaaditaan niiin paljon enemmän viime vuoteen verrattuna, että järki on mennä.
"TEILLÄ ON KIRJOITUKSIA JO KEVÄÄLLÄ" "TÄMÄ PITÄISI JO TIETÄÄ" "TÄMÄ ON YLIOPPILASKYSYMYS: MITEN LÄHDET VASTAAMAAN TÄHÄN"
Apua apua apua apua, ihan kuin ei muutenkaan jo itteä panikoituttais aivan liikaa ne tulevat kirjoitukset.

Mulle on ollut jotenkin tosi hankala tasapainottaa tätä kouluelämää. Välillä ei ole aikaa tehdä ollenkaan läksyjä, ja välillä saatan vaan makoilla paikoillani pari tuntia tekemättä mitään. Pitäisi saada johonkin rutiiniin tämä touhu, niin ei ahdistaisi niin paljon. Mutta oon kyllä sitä mieltä, että vuorokaudessa on tunteja ihan hullun vähän... Pitäisi saada vuorokauteen mahtumaan koulunkäynti, läksyt, pianoläksyt, liikkuminen, nukkuminen ja sitten vielä normaali elämä. Noh, pitää yrittää vähän priorisoida; onko se nyt aivan välttämätöntä katsoa jakso Britannian huippumallia kun vois vaikka käydä lenkillä? Jaaa'a...

Mutta nyt asiaan. Kävin pari viikkoa sitten vaa'alla ja se näytti lukemaa 57,3 kg. Kylläkyllä, pääsinpäs pikkuisen lihomaan heinäkuun aikana. Ajattelinkin siis käydä toimeen, mutta hiukan rennommin ja terveellisemmin. Ainakin näin alkuun.
Ja itse asiassa, tämä on onnistunut ihan hyvin; olen aloittanut liikkumaan (en tosin yksinkertaisesti ehdi joka päivä, mutta melkein!) kunnolla, alkanut pitämään ruokapäiväkirjaa ja välttelemään herkkujen syöntiä, en tosin lopettanut sitäkään kokonaan. Näin, noin kahdessa viikossa paino on pudonnut 1,1 kiloa, eli se on jo 56,2 kiloa! Happyhappy! Ja tuo pudotus on siis todellakin ollut helppo, ei ole tarvinnut rehkiä tai näännyttää itseäni.

Tästäpä sitten jatkankin, liikuntaa lisäämällä ja syömisiäni tarkkailemalla! Ja LÖYDÄN JOSTAIN aikaa kirjoittaa tänne ahkerammin. Lupaan sen.

Ps. Olen löytänyt maailman ihanimman vanhojentanssipuvun. Sekin motivoi ihan pikkuisen vain laihtumaan ja kiinteytymään hieman..... ;)

sorry!

Anteeksi oikeasti kamalasti. Aika kuluu aivan uskomattoman nopeasti, mä en ehdi tekemään enää yhtään mitään. Huoh. Lupasin aloittaa kirjoittelemaan ahkerasti, mutta suoraan sanottuna en ehdi missään vaiheessa tekemään sitä. Olen koko ajan menossa kaikkialla tai sitten kiinni kouluhommissa. Vapaa-aikaa ei ole oikeastaan kovinkaan paljoa. Mutta yritän alkaa järjestämään sitä, koska tämä pitäisi taas saada kunnolla käyntiin!

Paino heiluu aika järkyttävissä lukemissa: 57,3 kiloa.
Hyi hyi ja hyi.
Pakko saada se laskemaan, mutta aloitan ainakin hitaasti ja mahdollisimman terveellisesti.
Olen jo nyt vähentänyt tosi radikaalisti herkkujen syöntiä ja käynyt liikkumassa. Mutta liikunnan määrä pitää saada kasvamaan ja vielä parempaa kontrollia syömisenkin suhteen.
Nyt kun tämä rutiini alkaa pikkuhiljaa tuntua ihan normaalilta, niin alan heti kirjoittelemaan!

I think it's time to start over

Varoituksen sana: Tulossa erittäin tekstipitoinen vuodatus pitkästä aikaa!

Hmm. Olen ollut kauan poissa. Ehkä liian kauan.
Olen vältellyt tänne kirjautumista.
Vältellyt ylipäätänsä blogien lukemista.
Vältellyt laihduttamista.

Jostain syystä mun motivaatio lopahti täysin. En tiedä miksi, mitä tapahtui, mutta en vain osannut kirjoittaa ja laihtua enää. Ha, kuulostaa todella supertyperältä.
En osaa pukea sitä sanoiksi.

En vain halunnut kuihduttaa itseäni enää.

Olin ehkä hetkellisesti onnellisempi. En tosin enää, koska huomasin koulun alettua tänään, että kaikki muut on pysyny melkolailla samankokoisina.
Minä olen lihonut.
Heinäkuun aikana.
Törkeän paljon.
En kyllä ihmettele.

Mä haluaisin laihtua, (myönnettäköön, että todella paljon - edelleen) mutta mun pitää aloittaa kaikki alusta.
Järkevämmin.
Hitaammin.
Ei mitään "heti päivässä vaan 500 kaloria ja kahden tunnin lenkki plus lihaskunnot!!!!1111".
Myönnettäköön, että oon ihan sortunu ennen tuohon juurikin noin. Mutta nyt ehkä osaan suhtautua tähän viisaammin, koska tiedän ettei tuo onnistu.
Ainakin minun pitäisi suhtautua viisaasti, aloitinhan tänään lukion toisen opintovuoden.
Ja vitut, minusta järkevää saa mitenkään.

Mutta nyt se alkaa alusta. Oikeasti alusta.
Huomenna pakotan itseni puntarille ja kohtaan sen todella suuren numeron, joka luultavasti oksettaa minua aivan uskomattoman paljon. Mutta täytyyhän se tsekata.
(Luultavasti järkytyn siitä, koska lupasin joskus keväällä itselleni, että painaisin syntymäpäivänäni 52 kiloa. Synttärit olivat eilen.)
Ensimmäinen tavoite on vaan, että saan vähennettyä kaiken paskan syömistä ja alan taas liikkumaan.
(Nyt voin tietää kulutetut kalorit täysin, koska sain synttärilahjaksi pyytämäni sykemittarin, jee!)

Mä toivon, että onnistuisin. Ja mä tiedän, että onnistun, kunhan otan vaan rauhallisesti.

Ps. Olin ehkä salaa hiukan iloinen, kun muutamat lukijani olivat kaivanneet minua, KIITOS TEILLE! ♥

tomorrow it starts