questions part. 2

Oletko onnellinen?
Kyllä mä uskon olevani. Joskus elämä tuntuu aika helvetin vaikealta, mutta kaikesta pitää selvitä. Tiedän, että olisin onnellisempi, jos olisin tyytyväinen itseeni.


yhessä postauksessa ei kovin kauan sitten oli thinspokuvii ja yhteen kuvista olit kommentoinu jotai että "tää on mun thinspokuva nro 1, tällänen musta tulee", niin mikä siin kuvas/kuvassa olevas tytös oli niin erityistä sun mielestä? :)
Itse asiassa en tiedä, sen tytön ulkonäkö vaan jotenkin kolahti minuun tosi paljon. Sillä oli ihanat blondit hiukset ja ihanat farkut ja aaaaa se oli niin laiha ♥!


ootko lihonnu kesän alust?
En, mutta en ole laihtunutkaan.


ootko koskaa ollu kevyempi kuin nytten? tai siis tietenkin lapsena, mutta siis tän laihutusrumpan aikana?
Olen, nyt olen päästänyt itteni lössähtämään. Tämän keväisen rumban aikana olen ollut kevyimmilläni 53,7 kiloa. Mutta tätä edeltäneessä kasiluokan rumbassa painoin n. 50 kiloa.


tuleeks sulle koskaan päiviä että ajattelet tyylii "mitä helvettii mä oikeen teen mulle riittää että oon normaali ja onnellinen, ei liika laihuus edes ole kaunista" sitten syöt normaalisti ja myöhemmin kadut?
Tulee, ja vähän liiankin usein. Joskus mietin, että onko laihuus kaiken tällaisen kärsimyksen ja ahdistuksen arvoista, mutta kyllä se on. Sen tietää siitä, että olen tänä keväänä yhden kerran tuntenut itseni laihtuneeksi, jopa laihaksi, ja se oli todellatodella upea tunne.


paljonko painat?
Tänä aamuna 56,7 kg.


pystytkö oksentaa niin että laitat sormet kurkkuun?
En ainakaan kovin hyvin. Olen kerran tehnyt sen, mutta se oli aivan helvetin hankalaa minulle.


ikävöitkö koskaa niitä aikoja ku olit lapsi/ ainaki tyytyväinen ittees?
Kyllä, ikävöin aikoja kun olin lapsi. Silloin ei kovin ajateltu, että miltä näytetään (paitsi minun täytyi saada joka päivä päälle mekko tai hame, koska housut oli poikien vaatteita) tai paljonko painetaan. Heti murrosikään tultaessa (minulla jo 5. luokalla) aloin vertailemaan itseäni toiseen ja en ollut tyytyväinen. Mutta elämä olisi varmasti helpompaa jos olisin tyytyväinen itseeni.


tuntuuks sustaki siltä, että siitä lähtien ku alotit laihuttaa oisit vaa lihonnu paljo helpommin kuin ennen näitä "pakko olla laiha"-aikoja?
Mulla on ollut aika pitkään mieleni perukoilla nuo "pakko olla laiha"-ajat, joten tämä kysymys on aika hankala. No, jos ajatellaan tämän kevään laihdutusaikaa, niin joo, olen tuntenut, että turpoaisin ja lihoisin enemmän kuin ennen tätä. Mutta ehkä nyt vaan olen alkanut kiinnittää siihen oikeasti huomiota.


ahmitko koskaan niin että oksettaa?
Ahmin. Toisaalta siihen ei vaadita aina edes ahmimista. Jos esim. laitan rasvatonta maitoa kahviin, puolen tunnin päästä sen juonnista mun suussa alkaa maistua rasvaisuus ja tulee aivan hirveä ahdistusoksetuskohtaus ja tuntuu aivan kamalan epäonnistuneelta.


käyks sulle koskaa nii et menee iha sika hyvin ja laihut monta kiloo ja aattellet et jes nyt mä onnistun, mut sitte sorrut syömää ja lihot takas kaiken ja toivot että olisit siinä tilantees jossa olit viel monta kiloo laihempi?
Kyllä?


onks sulla selluliittia?
Omasta mielestäni on perseessä ja reisissä.

sad

Lueskelin mun vanhoja blogitekstejä ja mua oikeasti melkein itkettää.
Mä oon yrittäny niin kauan ja toivonu, että mä pysyisin kontrollissa, mutta mä vaan en onnistu.
Mä en ikinä onnistu.
Mua ei ole luotu laihduttamaan tai tulemaan laihaksi ja onnelliseksi.
Oon pelkkä typerä luuseri, joka yrittää vaan pari päivää ja luovuttaa joka ikinen kerta.
Tän on muututtava, ei tästä tule mitään.

Tän täytyy muuttua NYT.
Mä painoin aamulla sen saman 56,8 kiloa, jotka oon nähny siitä niin kauan kuin muistan. Mun paino junnaa tässä, koska en osaajaksahaluatarpeeksi muuttaa sitä. Ketä mä voin syyttää? Vain ja ainoastaan itteäni.
Mun elintapojen pitää kokonaan muuttua.
Oikeasti terveellisiksi, tarkoitan, ettei tapahdu mitään binge-päivä ja käyn innolla lenkillä. Kalorit tulee olemaan alhaalla, koska en mä ansaitse ruokaa.
Se tulee olemaan hankalaa. Mä oikeasti rakastan ruokaa. Rakastan leipomista ja ruoan laittoa. Rakastan sitä, kun maistaa suussaan oikeasti loistavaa ruokaa.
Mutta nyt se loppuu.
Mä inhoan sitä tunnetta sen jälkeen, kun on syönyt kaksi nougatkuorrutteista suklaamuffinssia ja tulee olo "mitä vittua tuli just tehtyä, hyi vittu millanen sika olen."

Mä tiedän, että olen loistava valehtelija. Osaan valehdella, että olen syönyt. Mä oikeasti osaan, en vaan tee niin.
Äiti tulee kyttäämään minua, sen tiedän. Se on koko kevään taas syytellyt minua, että palaan kasiluokan syömättömyyteen, mutta olen vain nauranut sille. Mä en ole enää tarpeeksi vahva.
Mutta musta tulee, mä olen pystynyt tähän ennenkin, ja niin nytkin.
Se muuttuu.

Mun tavoite on laihtua 4,8 kiloa elokuun 11. päivään mennessä, eli 41 päivässä.
Mun tavoite on laihtua 9,8 kiloa tammikuun 27. päivään mennessä, jolloin on kulunut vuosi siitä, kun aloin laihduttamaan.
Mulla on edessä kivinen tie, mutta mä aion onnistua. Mun täytyy pystyä tähän.
Ja mä niin tulen tarvitsemaan teidän apua.

PS. 100 lukijaa, kiitos teistä kaikista & kiitoksia niistä asiallisista kommenteista joita olen saanut, ne tsemppaa mua kovasti! :) Mutta te muutenvaan dissaajat, feikit tms.: ei teidän tarvitse tulla kommentoimaan kuinka mun laihdutustapa on sairas tai naurettava, mä kyllä tiedostan sen itsekin.

thinspo 2

I'm gonna make it

Viime viikko oli täysin perseestä, en liikkunut YHTÄÄN, en oikeasti ja söin aivan koko ajan. Maha on kasvanut ja tuntuu, että kaikki on mennyt täysin hukkaan.
En uskalla mennä vaa'alle. En halua kohdata sitä julmaa totuutta, että olen oikeasti lihonut jo siitä hirveästä lukemasta, jota puntari näytti kesäkuun alussa. En halua, ahdistaa niin paljon.

J'llä alkoi tänään työt, jotka kestää sillä pari viikkoa. Vaikka se on töissä vaan puoli päivää, niin silti ehdin aina aamuisin tehdä kaikenlaista liikuntajuttua, jota en tosiaan tekis sen kanssa.
Tänä aamuna kun raahauduin makaaman sohvalle J'n lähdettyä, aloin katsomaan digiboksilta Britannian huippumalli haussa - ohjelmaa ja sain aivan valtavan thinspopuuskan. (< onko toi ees sana....?) Ne tytöt oli aivan ihanan laihoja ja aaaaaa.
Oli aivan pakko lähteä lenkille. Kävelin puoli tuntia ja juoksin kotiin (15 min.). Tälle päivälle kulutettuja kaloreja on siis 205. Vaikka tuo oli pientä, niin oon silti aika ylpeä itsestäni.

Tänään aion tehdä ruoaksi pinaattikeittoa, ja yritän olla syömättä mitään muuta kuin sitä. Ja sitäkin vähän.
Nyt voisin lähteä tekemään jalkapainotteista lihaskuntoa, pakko saada nämä löllöt pois mahdollisimman pian!

Mun pitää uskaltaa huomenna vaa'alle.
Mulla on uusi tavoite, joka vois olla jopa aika realistinen, mutta senkin eteen mun pitää taistella, varsinkin jos oon lihonu paljon.
Lukion toinen luokka alkaa minulla 11.8.2011.
Minä aion painaa silloin 52 kiloa.

Tähän alle vielä muutama kuva siitä Brittien huippiksesta, jotka sai mut thinspaantumaan niin maan perkeleesti:

Nyt tekemään sitä lihaskuntoa Foo Fightersin uuden levyn tahtiin!
TSEMPPIÄ KAIKILLE, ME KYLLÄ PYSTYTÄÄN TÄHÄN!

I wish I could do better than this

Mä oon niin pahoillani.
Mä niin toivoisin, että voisin tulla tänne kirjoittamaan mun onnistumisesta ja että paino laskee jne.
Mutta en voi.
Epäonnistumista epäonnistumisen jälkeen.
Mä en jaksa enää uskoa tähän.

you can't taste perceftion, you can feel it

Eilen unohtui kertoa, että aamupaino oli 55,5 kg. Laskenut onneksi viime viikosta.
Näh, mikä päivä. En oikein saanut mitään tehtyä. En uskaltanut käydä vaa'alla. Ehkä uskaltautuisin perjantai-aamuna.
Aamulla herättyäni ja pari tuntia vaan koneella istuttuani tein taas muutamia videoita Exercise Tvstä. Tänään tein myös sellaisia parin minuutin "opetusvideoita" (:D), joissa siis vaan näytettiin miten jotkut liikkeet tehdään ja piti tehdä itsekseen ne sarjat. Tällaiset vedin läpi tänään: Six-pack Ab Calorie Burn, Strong and Sexy Upper Body Burn, Ballet Butt, Cheerleader Legs Blast, Secret to Awesome Legs. Voin kyllä sanoa, että hiki nousi pintaan ja tuntui jopa aika tehokkaalta! Suosittelen siis.

Kuitenkin, voi olla, että kaikki meni ihan turhaan. Lähdettiin nimittäin serkkuni synttärijuhliin. En ollut syönyt päivällä muuta kuin yhden pienen päärynän, joten kun pääsin herkkupöydän ääreen, itsekontrolli häipyi taivaan tuuliin.

Tavallista limpparia.

Pizzaa.

Juustokakkua.

Sipsejä.

I ♥ se olo sen jälkeen. Not.

Voi luoja, arvatkaa ahdistaako nyt kun ajattelen tuota ruokamäärää.

Maha pömpötti, reidet hyllyi ja naama näytti turvonneelta.

Onneksi mahaan alkoi sattua TODELLA paljon, että siinä tuli jo rangaistusta vähän tuosta syömisestä.

Oon niin säälittävä. Miksen opi koskaan vaan sanomaan "oon jo syöny" "ei tee mieli" "EI KIITOS"???

Sen jälkeen oli pakko lähteä juoksu/kävelylenkille ja tehdä vielä 100 vatsaa ja kyykkyä.

Silti ällöttää ja hävettää.

Oon niin läski, että itkettää.

:<

HALUAN TÄMÄN RUUAN POIS MUN MAHASTA ÄKKIÄ. TÄMÄN RASVAN POIS MUN KEHOSTA. TÄMÄN KAIKEN IHRAN POIS. VOI JUMALAUTA.

Ai niin, mulla on huomenna hammaslääkäri ja pelkään sitä kuollakseni.

thinspiration: LEGS 2

questions part.1

Olen saanut muutamia kysymyksiä, kiitos niistä tositosi paljon! Kysykää vaan lisää jos huvittaa. Tässä vastaan muutamiin ensimmäisiin.


Mitkä on sun turvaruokia?
En ole ikinä kehitellyt näistä mitään listaa itselleni, mutta niin; perus kalorittomat juomat (coca-cola zero, pepsi max, fun light), riisikakut (meillä oli joskus joku paketti, että yhdessä oli vaan 21 kcal ja ne vie tosi hyvin multa nälkää), Valion sokerittomat mehukeitot. Myöskään en koe ahdistusta jos syön päärynöitä tai rasvatonta maustamatonta jogurttia.

Jos saisit valita yhen ruoan tai raaka aineen mistä ei lihois grammaakaa vaikka sitä söis kuinka paljon, minkä valittisit?
Tää on itseasiassa aika vaikea. :D Varmaan leipä. Sitä voisin vedellä menemään aivan hirveitä määriä, melkeinpä mitä leipää tahansa.


Mikä thinspaa sua eniten?
Kuvat varmaan eniten, mutta myös erittäin paljon semmoset tsemppilauseet, joidenkin kappaleiden sanoitukset ja tietysti se, kun näkee mittanauhasta ja vaa'asta että numerot pienenee. :)


Millon päätit rueta laihduttamaan ja miks perustit tän blogin?
Ensimmäisen kerran päätin alkaa toden teolla laihduttamaan kasilla. Nyt olin mietiskellyt ja ahdistunut itseni kanssa jo syksystä lähtien, mutta aloitin "kunnollisen laihdutuksen" tammikuun lopussa/helmikuun alussa. Perustin tämän blogin omaksi tsempparikseni, ajattelin, että pysyn paremmin suunnitelmissa sun muissa kun jaan ne joidenkin muiden kanssa. 


Entä millaset sun tulevaisuuden suunnitelmat on?
Jos sen tietäisin, olisin todella onnellinen! :D No, tarkoitus olisi näin aluksi päästä ylioppilaaksi. Oikeastaan kaikki on sen jälkeen ihan vielä auki. Jonakin päivänä haluan asianajajaksi, lääkäriksi, ambulanssikuskiksi, psykologiksi (hah, se olisikin aika hyvä kun oon ite tämmönen seko), lentoemännäksi, toimittajaksi....


Millanen sun unelma kroppa on?
Kiinteä. Se on tärkeintä. Ettei missään löllyis mitään ylimääräisiä. Mutta sitten sellainen unelmakroppa, josta voin vaan unelmoida, on sellainen laiha, pieni, siro. Reisien välissä ei mitään, solisluut näkyvillä ja vähän selkärankaakin ehkä. En tiedä, aika sairastahan tuo on, mutta en mä vois ikinä kuitenkaan saavuttaa tuota. Joten tyydyn saamaan mun kroppaa kiinteäksi. :)


3 asiaa mitä vihaat ja rakastat itessäs?
Vihaan: mun kehoa vyötäröstä alas päin (plus selkä), liiallista mustasukkaisuutta ja ärtyneisyyttä, ja sitä, ettei minulla ole lainkaan itsekuria.
Rakastan:...... mun pianonsoittotaitoa, kasvaneita hiuksia (JOINAKIN PÄIVINÄ EN TODELLAKAAN) ja .. .. .. en keksi kolmatta.


Miten oot saanu noin paljon lukijoita blogilles?
Sen kun tietäisin! Linkitin blogin Blogilistalle ja taisin liittää sen kerran johonkin Höyhenen blogikeskusteluun. Mutta en mitään suurempaa ole oikeastaan tehnyt, pyrin päivittämään niin usein kuin mahdollista ja kommentoin muiden blogeja.


Ps. Pariltakin kommentoijalta oli tullut J'hin liittyvää kysymystä, mutta se on niin pitkä tarina, että taidan tehdä siitä aivan oman postauksen.

loneliness

Varoituksen sana: järkyttävää lässytystä ja einiinlaihdutusasiaa tulossa!

Hmm, tänään oli aika järkky päivä. Syömiset meni aika vituilleen ja en liikkunut ollenkaan, koska luulin koko päivän, että mun koira kuolee.
Heräsin tänään jo 5:30 ja mulla on ilmeisesti menny jo joku nukahtamisaika ohi, joten kirjoittelen tätä ihan virkeänä ja valvon täällä vaan yksin. Jee, aika hilpeää.
Käytettiin tänään siis äidin kanssa mun koiraa eläinlääkärillä, +60 km täältä yhteen suuntaan. Uusittiin rokotukset, poistettiin hammaskiveä, turkki ja kynnet leikattiin. Koira jouduttiin laittamaan nukutukseen kun ei siitä muuten mitään tullut. Lähdettiin kotiin ja odottelinkin sitten päivällä, että milloin koira suostuis heräämään.
Niinpä, se ei suostunu.
Eläinlääkäri sanoi, että neljässä tunnissa olisi jo jaloillaan.
Kului 6.

Aloin olla ihan paniikissa, kun tajusin, että sen hengitys oli tosi epätasaista ja  t o d e l l a  hidasta.
Soitto eläinlääkärille, ja ajamaan hirveätä vauhtia taas yli 60 km. Sille annettiin joku herätepiikki ja alkoihan se dogi siitä viimeinkin säikähdyksen jälkeen virota. Kuitenkin sen ruumiinlämpö oli laskenu todella alas kun oli vaan maannu koomassa mun huoneen lattialla koko päivän, joten se tärisi kuin pahimmilla pakkasilla. Raukkaparka, onneksi saatiin lämmiteltyä ja nyt kaikki on kunnossa.<3

Niin, tänään siis en tosiaan ehtinyt oikein muuta tehdäkään kuin huolehtia hauvelini selviämisestä. Harmittaa, mutta oikeesti ei saisi. Kyllä tärkeämpää oli huolehtia koirasta, kuin ehtiä juoksemaan. Mutta silti, miksi mun piti syödä niin paljon? ....

J oli saanut tänään vapaatunnin ripariltaan, ja tuli kattomaan mua. Ei oikein ehditty jutella tai mitään, kun sen piti jo lähteä takaisin leirikeskukselle.
J'kin oli oikeasti huolissaan koirasta, kun jouduttiin lähtemään uudestaan lekurille. Tarjoutui jopa lähtemään mukaan kesken riparin. On se vaan niin kultainen!

Mulla on oikeasti hirveä ikävä sitä koko ajan, vaikka se on vaan muutaman kilometrin päässä. SILTI. Ei olla oltu oikeasti varmaan vuorokauttakaan erossa toisista kun alettiin seurustella. Siksikin tämä on niin hankalaa. YYYY.

Oikeastaan mua ahdistaakin olla aika paljon yksin. Mä en vaan oo niitä ihmisiä, jotka tykkää olla päiväkausia itsekseen. Siis kyllä minäkin nautin siitä JOSKUS, silloin kun on oikeasti jotain tarpeellista tekemistä (esim. liikkuminen tai opiskelu). Tänään se oli taas yhtä helvettiä kun makasin mun koiran kanssa lattialla ja en tehnyt mitään.
Alkoi ahdistaa ja tuntui, että seinät kaatuu päälle. J ei vastannut viestiin ja olin saamassa itkuraivaria, mutta onneksi äiti tuli just sillon käymään kotona.

Mua ahdistaa aika paljon myös se, että J on siellä leirillä kaikkien ihanien, kauniiden tyttöjen saartamana. No okei, aika kamala kuvitelma, mutta NIIN SE VAAN ON. Toivottavasti ei. Mä tiedän, että ainakin kaksi isostyttöä on ollut siihen ihastuneita ihan lähiaikoina ja AAAAARRRGH kun ahdistaa vaan ajatella. Okei, en siis ajattele.

Mutta mua joskus vaan niin pelottaa, että mä menetän J'n. Se joutuu kestämään minusta niiiin paljon kun raivostun täysin tyhjästä, ja puran pahaa mieltäni siihen kun söin kourallisen sipsejä. Ei pitäis purkaa siihen mun omia ongelmia, oon hirveä. Mua vaan pelottaa, että yksi päivä se kypsyy tähän touhuun, koska tuolla ois sille niin paljon tyttöystäväkandidaatteja.
Itkettää.

Jos sä vaan tietäisit kuinka paljon ikävöin sua. Kuinka yksin mä olen yöllä.

Vain sinä tiedät, että pelkään yötä.

Vain sinun kanssa osaan nukkua.

Ps. SORI, tulipa aika lässytyspostaus.

thinspo 1

Inner beauty is for fat people.