don't you know why fat person is like nothing?

Tämä koko viikko on ollu täyttä helvettiä.
Tekis niin mieli poistaa tuo sunnuntain tsemppausteksti, se vituttaa tällä hetkellä vaan niin ankarasti. Failaan koko ajan.
Maanantai meni niin, että ahmin koulun jälkeen valtavan määrän herkkuja, ja olin loppupäivän syömättä
Tiistaina tuli vähän järkeä touhuun, söin vähän säännöllisemmin, mutta ruoaksi oli lasagnea = miljoona kaloria.
Tänään aivan sama homma kuin maanantaina.
Voi hyvä jumala, miksi mä olen tällainen?
Miksen mä voi ikinä onnistua?
Oon liian heikko, liian saatanan heikko.
VITTU.

Mun syömiset ja liikunnat on siis menny aivan täysin perseelleen. Välillä tulee vaan niin saatanan heikko olo, että en pysty tähän. En oo tarpeeksi vahva tähän. En ole niitä tyttöjä, joilla on tarpeeksi tahdonvoimaa olla laiha. Mä olen läski, heikko ja idioottipaska.
Mä en jaksa enää.
En jaksa.

Päivät vaan valuu - havahduin, että huomenna on jo torstai. Huomenna on torstai, koulua on puoli viiteen ja on pianotunnit. Pianotunti. Henkinen itsemurha mennä vaan sinne, en osaa harjoitella, en jaksa harjoitella, en halua harjoitella.
Mä hautaudun joka päivä syvemmälle pahaan oloon. Se kietoutuu taas mun ranteiden ympärille ja kahlitsee mut kiinni pohjaan.
Oisko liikaa pyydetty, että joku huomais ja vetäis mut ylös mustasta vedestä ennen kuin mä hukun. En halua hukkua taas.

Ensimmäistä kertaa mun elämässä, mulla on oikeasti paha olo mun syömisestä. Söinpä mä mitä vaan, mulle tulee valtava paha olo, oksettaa, tekis mieli oksentaa ja repiä vatsalaukku ulos. Vaikka mä joisin vaan funlightiä. Voitte kuvitella mun olon kun vetäisin puolikkaan karkkipussin. Mä kuolin taas kerran pienesti.
Mua oksettaa tälläkin hetkellä mun sisällä oleva ruoka. Se ruoka kiertyy rasvana suoraan mun ihon alle ja olen ällöttävä muhkurainen läskikasa.
Mä inhoan itteäni niin uskomattoman paljon joskus. Nyt on niitä päiviä.

Vaikka mulle tulee valtavan paha olo mun syömisestä, mä en siltikään osaa lopettaa sitä. Syön vaan ja sitten tuntuu siltä, että tekis mieli tehdä jotakin itselle. Ikinä ennen ei oo mitään tällaisia ajatuksia ollu mun päässä. Tää on oikeastaan aika jännää. Älkää kuitenkaan huolestuko, en mä vois ikinä satuttaa itseäni, OIKEASTI.
Mun pitää vaan lopettaa se syöminen niin kaikki muuttuu paremmaksi.
Mä haluan laihtua. Mä olen luvannut itselleni ja teille, että mä laihdun keijuksi.
Mun pitäis vaan jaksaa yrittää kovemmin ja paremmin.
Olla parempi. Olla vahva.

Huomenna on punnitus.
Mä pelkään sitä niin paljon, että itkettää.
Mä olen ansainnut sen, sen liian suuren luvun, joka sieltä paljastuu.
Sitten mä inhoan itseäni vielä enemmän.
Ehkä olisin tarpeeksi vahva paastoamaan.

Anteeksi kaikille.