Kaikki meni ihan hyvin siihen asti, kunnes lähdettiin J'n luokse. Juuri kun kaarroimme niiden pihaan, J sanoo mulle, että nyt muuten pidetään lettukestit. Mä olin jo siinä vaiheessa, että "eeeeei hyvä luoja".
Muurinpohja oli tulella.
J'n sisko, joka on ammatiltaan kokki, oli halunnut alkaa kokeilemaan, josko kananmunattomat muurinpohjaletut onnistuisivat. .........ARGH
Olin jo heti, että hei, ei mulle tarvii mitään lettuja, oon jo syöny, ei oo nälkä, en tykkää letuista, en halua.
...... Mutta oli pakko.
Kaikki suurinpiirtein tuijotti mua murhaavasti kun sanoin, etten aio syödä niitä.
Joten oli pakko.
Ahdistus kasvoi aivan silmittömästi, kun näin, että millaisessa määrässä rasvaa ne paistettiin. Se pannu oli niinkuin rasvan valtameri. Letut tihkuivat rasvaa.
Mua itketti, mutta pidin sen sisälläni. En halunnut syödä sitä. J huomasi, että minulla oli paha olo ja paniikkikohtaus tulossa, joten kun istuttiin siinä portailla, se yritti lohduttaa, että se on vaan yksi lettu (JOKA VAAN SATTUIS PILAAMAAN MUN DIEETIN!!).
Mulle ei oo ikinä oikeastaan sanottu hirveän pahasti mun painosta. Ainakaan tämän kevään aikana.
Mutta sitten se tuli. J yritti kammeta minua siinä portailla syliinsä, mutta koska olin vihainen, vastustelin hirveästi ja se näytti kamalalta räpiköinniltä, mutta kohta kuitenkin istuin siinä J'n sylissä. J'n sisko naureskeli lettujenpaistopaikalta, että jos J ei jaksa ottaa tyttöä syliin, niin sitten on kyllä painoa liikaa.
!!!!!!!!!!!!
Sitten se käski J'n lähettää minut juoksulenkille.
Siinä tilanteessa oikeasti tuntu, että romahdan. Ensin mulle kettuillaan painosta ja sitten vielä pakotetaan syömään joku rasvassa lilluva hiilarilätty. Mutta mä vaan purin huulta ja tungin sen letun menemään alas mun kurkusta mahdollisimman nopeasti. Sitten lähdin vain pois pöydästä ja kävelemään kotiin.
Illemmalla J'n tullessa meille, se sanoi olevansa ihan ihmeissään mun touhusta ja käytöksestä. En edes yrittänyt selittää. Mulla oli ihan hirveä oksettava olo ja teki mieli kuolla. Tyydyin sitten vetämään neljä laksaa, joiden tuloksia odottelen tänään (helvetin fiksua, tiedän...).
Tämän päivän on pakko onnistua, PAKKO.
vähä törkee toi sisko! ;o kyllä mulla ainakin pääsis parku tuossa vaiheessa! ja tiedän kokemuksesta,itekkin pitäisi tänään mennä muurinpohjalättyjä syömään...
VastaaPoistatsemppiä! <3
-unknown
en tasan olisi syönyt sitä lettua, jos joku olisi sanonut minusta noin. :o siinähän olisi sitten nähnyt, mitä idioottikommenteilla saa aikaan.
VastaaPoistaEn usko että sun tarttee laihuttaa tai mitään, sairastin anoreksiaa ja vuos sitten ja olisin nyt kuollu, jos en olis alkanu syömään uuestaan. En halua kellekää mitää tuskaa oot varmasti kaunis ja kaikki rakastaa sua sellasena kun oot, trust me.
VastaaPoistaTodella röyhkeää! Ei _kenellekään saisi sanoa painosta mitään, ei edes vitsinä!
VastaaPoistaEn olisi kyllä siinä vaiheessa enää syönyt sitä lättyä, vaan lähtenyt kotiin ja sanonut, että se oli loukkaava kommentti. Sellaista EI tarvitse kestää.
~
grave-ofthe-fireflies.blogspot.com/
Kuule pieni, tiiän täysin miltä susta tuntuu... Mun omat perheenjäsenet sanoo mut nähdessään että hyi kun olet lihava. Siis oikeasti päin naamaa juuri noilla sanoilla. En ole ollut koskaan lihava vaan pikemminkin hoikka (ainakin olin ennen jopa omasta mielestäni, nykyään ehkä ulospäin mutta sisältä oon yhtä epäterveellistä puuropaskaa mitä mätän) ja juuri siksi ne mua lihavaksi sanookin. Siis oikeasti läpällä. Mulla on kaks isoveljee ja yks sisko. Isosisko on aina ollu pyöreä, veljet nomaalikokoisia. Minä se laiha. Joskus pari vuotta sitten alko ne "kylläpäs olet läski"-huomautukset ja kyllä mä itsekin tiesin että se on vaan läppä koska olin niin laiha. Sillon olin täysin sujut itteni kanssa. Kun murrosikä sitte alko ja lihosin (=normaalisti kasvoin) pari kiloo rupesin enemmän miettimään ulkonäköasioita ym. Lopulta rupesin miettimään miltä tuntuis olla tosi laiha ja kaunis, ja yhtäkkii mä olinki vitun läski ja ruma. Sillon ne "moi systeri oot näemmä lihonnu"-heitot rupes uppoomaan, ja vaikka mä tiesin et ei ne sitä oikeesti tarkota, se rupes vituttamaan oikeesti ja jotenkin mä rupesin ajattelemaan että mitä jos ne on oikeessa, että mä olen läski ja lihonnu. Tai entä jos mä joku päivä vaan havahdun siihen, että olen oikeesti ylipainonen löllyvä läskikasa.
VastaaPoistaNykyään varon kaikkea niiden lähellä ja häpeän syödä kun ne katsoo. Silti mä syön. Varsinki sillo ku ne ei näe. Ja lihon. Niinkun ne sanoo. Mä oikeesti rakastan niitä, ne on mun perhe täällä. Mutta ne on tehny musta tällasen säälittävän paskan. Oikeasti, tietämättään. Ne on tehny musta sellasen, joka ei kelpaa omana itsenään. Ja niiden takia mä olen tällainen läski
voi ei:( mulla ois päässy iso itku ja oisin lähteny kotiin, mä ihailen sun jaksamista !
VastaaPoistaKyllä pitää ihmisellä olla huono itsetunto jos ottaa laihana ihmisenä itseensä nuo "lähdeppäs läski lenkille"-kommentit. Sinäänsä nää sun muut tekstit on tuommoiseksi teinivuodatukseksi olleet "ihan fiksuja", mutta tuo meni jo aivan överiksi. Yksi lettu tai yksi joku muu ei sun diettiä ja laihdutusta katkaise!
VastaaPoistaLaihduttaa saa mutta järki käteen tossakin hommassa!