never underestimate your power to change yourself

Hei ihanaiset!

Mulla on ollu tosi kiirettä koko ajan, joten en oo kerenny käydä päivittelemässä tilannetta tänne. No, pääsiäinen meni syödessä (tosi yllätys), koska koko perhe oli koolla ja paaaaljon yhteisiä aterioita ja kieltämättä hyvää ruokaa. Noh, onneksi olen saanut itseni ihan hyvin jo takaisin ruotuun. Löysin nimittäin maanantaipäivänä (jota luulin sunnuntaiksi) tämän alla olevan dieetin ja ajattelin siis aloittaa sen maanantaina. Noh, kun tajusin, että tänäänhän on maanantai, olin jo ylittänyt sen päivän kalorit. Mutta en antanu sen masentaa mua, vaan aloitin sen tiistaina ja oon saanu jopa itseni pidettyä kurissa (säälittävästi vasta parin päivän ajan, mutta silti!).

Painokin on ollut nyt mukavasti laskusuuntainen: tämän aamun paino 57,4 kg!
Tein muuten tässä yksi päivä aivan tosi hyviä jumppavideoita YouTubesta, jotka tosiaankin toimi, huomasi seuraavana aamuna.

Ps. Tapasin muuten aivan järkyttävän hyvännäköisen pojan viikonloppuna, sanotaanko häntä vaikka N:ksi. Ehkä pientä ihastusta on ilmassa. Se oli aivan uskomattoman mukava ja söpö ja kaikkea. Ollaan nyt FB:ssa kavereita, mutta en mä uskalla puhua sille mitään kun se pitäis mua varmaan ihan outona. Ja se asuu yli 300 kilometrin päässä ja lähti sinne takaisin eilen. Silti, tämä on niin jotekin outoa, tuntuu, että se olis aivan huippu tyyppi ja täydellinen. Oh gosh, mä seurustelen J:n kanssa...

thinspiration: SUMMER CLOTHES

food is the devil

Olin heikko, erittäin säälittävän heikko läski, joka ei pystynyt vastustamaan mitään viikonloppuna.
Alkoholia, roskaruokaa, herkkuja, KALOREITA AIVAN USKOMATTOMAN PALJON.
Miten mä oikeasti pystyin tekemään tuon itselleni? En tajua. Mun piti "parantua" tästä järkyttävästä ylensyömisestä.

Rangaistus: vaa'alla käynti.
Paino taas alkaa olla huippulukemissa. Rangaistukseen kuuluu myös, että se kirjoitetaan tänne ylös, koska tämä on niin järkyttävän noloa. 59,5 kiloa. Hienoa, tosi hienoa. Ei tämä tästä voi enää pahentua. Siksi onkin hyvä aloittaa taas, vittu taas kerran alusta.
Mä vihaan itseäni.

Onneksi ihmiset oli kiinnostuneita taas pienestä haasteesta. Näitä on tehty tässä blogissa aiemminkin, jos ette oo lukeneet, niin katsokaapa esim. tämä. Ajattelin siis, että jos tämä haaste kestäisi ihan kesäkuun alkuun asti, mitäs mieltä olette? Itselleni laitan tavoitteeksi, että haluaisin painaa kesäloman alussa 53 kiloa, eli pudotettavaa olisi kahden kuukauden ajalle 6,5 kiloa. En tiedä onko se mahdollista (ei ainakaan näillä syömisillä), mutta aion kuitenkin yrittää. Voi olla, että otan avuksi jossain vaiheessa tiukat kalorirajat tai esim. Skinny Girl-dieetin.

Haastan nyt kaikki osallistujat tekemään seuraavat asiat tällä haasteajalla:
1) Ota nyt itsestäsi BEFORE-kuvat, jotka luultavasti motivoi sua tekemään sun kropalles jotakin. ;)
2) Punnitse ja mittaile itsesi ainakin strategisilta kohdilta (rinta-vyötärö-lantio).
3) Tee päivässä normaalien liikuntasuoritustesi lisäksi puoli tuntia lihaskuntoa.
4) Ota itsestäsi kesäkuun alussa AFTER-kuvat ja uudet mitat. Toivottavasti molemmat on mielestäsi paremmat kuin alussa. :)
+ Jos kirjoitat esim. blogia ja osallistut tähän haasteeseen, linkitä se tuohon alle, jotta voidaan seurailla toistemme etenemisiä. Myös ne kroppakuvat olis ihan jees nähdä!

Eli, jos haluat mukaan haasteeseen, kommentoi tähän postaukseen kilomäärä, jonka haluat pudottaa ja nimesi, jotka sitten tulevat tuohon sivupalkkiin! :)

Taidanpa aloittaa itse. Poppeli, 6,5 kg kesään mennessä. Ja tässä tämänhetkiset mitat:
rinnanympärys: 86 cm
vyötärönympärys: 71,5 cm
lantionympärys: 95,5 cm
jenkkakahvat: 84 cm
reidet: 55,5 cm
pohkeet:  35,5 cm
käsi: 26,5 cm
Ja tässä vaiheessa voitte peittää silmänne, kuva otettu vähän aikaa sitten, mutta en usko, että mikään on muuttunut:

Voiko kamalampaa olla? EI.

Tästä täytyy vaan nousta.

We'll be skinny bitches.

today is better than yesterday

Eilisestä ei puhuta muuta kuin kaksi sanaa: pizza ja liikkumattomuus. Tarvinneeko muuta sanoa?
Mutta eilinen on ohitettu, en uskaltanut käydä tosin vaa'alla tänä aamuna. En ymmärrä miten saatoin ahmia sitä pizzaa, koska aamupaino oli 800 g vähemmän kuin edellisenä aamuna! Eli oikea suunta oli ja meni? Toivottavasti ei. Noh, uuteen nousuun.

Tämä päivä on ollut huomattavasti parempi niin syömisen, liikkumisen kuin mielenkin kannalta - vaikka koeviikko alkoikin. -.- Huomenna viimeinen pakollinen ruotsin koe, JEEE! Pieniä lipsahduksia syömisen kanssa kyllä sattui (esim. valtava määrä muroja, mulle on tullu joku ihme pakkomielle niihin nyt & vähän karkkia), mutta suunta on oikea ja tiedän aikaisemmasta, etten voi tehdä kaikkea hetkessä, vaan minun pitää totutella tähän.

Loppuis vaan nämä loskakelit niin pääsis kunnolla juoksemaan! Oli noloa tänään kun juoksin ja samaan aikaan nostin kaverini ohi ajavalle isälle kättä, niin meinasin vetää oikein kunnolla turvalleni. :D Ihan pakko jakaa teidän kanssa mun tämänhetkinen ykköslenkkibiisi, joka toimii mulle ainakin ihan täydellisesti!

Miten ois, eihän teillä ois kiinnostusta jonkinlaiseen Skinny bitches-haasteeseen vielä ennen kesää? ;)

anger

Kuinka älyttömän ärsyttävää ja hirveää on, kun kävin tasan kaksi viikkoa sitten vaa'alla ja paino oli mitä hirvein, niin nyt, kun oon liikkunu ja alkanu kattelemaan syömistä taas vähän tarkemmin, niin se on noussut? Ottaa hieman hermoon!

Tästä päivästä alkaen kaikki syömiset ja liikkumiset ylös, saapahan nähdä mitä vittua niissä on vikana.
Ällöolo.

ps. vihoissani tekaisin tämän uuden ulkoasun, joten kysymys: parempaan vai huonompaan päin?

vote!

Pakko vaihtaa banneria ja ulkoasua, hyi.
Äänestä sivusta parasta!

1. vaihtoehto

2. vaihtoehto

3. vaihtoehto

ps. onpa vähän pienet kuvat, sori!

nightmares

Mä katselen mun vaaleanpunaisia lenkkareita, jotka takoo maata nopeammin ja nopeammin.

On pimeää ja jäistä, vauhtini kovenee koko ajan.

Yhtäkkiä tie tippuu altani ja tipun nopeasti pimeyteen.

Yleensä herään tuosta säpsähtäen, mutta joskus uni jatkuu ja tunnen kuinka kylmä pudotessa tulee.

Tällainen uni on toistunut jo muutaman viikon, josta voi kai päätellä, että olen taas putoamassa tähän, minkä lupasin itselleni visusti unohtaa, heittää menemään ja haudata taakseni kauas.

Syitä blogihiljaisuuteeni on monenlaisia.

Osaltani halusin unohtaa tämän. Osaltani olin nolostunut, etten enää jaksanut. Toisaalta, minusta tuntui, ettei tarvinnutkaan yrittää. Olin hyvä jonkin aikaa.

Seuraavaksi tekosyyksi voisin esittää kiireet; osallistuin terveystiedon (haha, kuinka ironista) YO-kirjoituksiin ja viime aikoina suurin osa ajastani menikin siihen.

Oikeasti tekosyitä ei ole; todellisuudessa olen vain lihonut läskikasa, joka on yksinkertaisesti vain niin laiska, ettei jaksa edes yrittää.

Mä toivon, että tähän tulee nyt pysyvä muutos.

Havahduin viime viikolla. Olen lihonut aivan hurjan paljon. Kohtasin pelot viime maanantaina, kun kävin vaa'alla ja mittasit itseni joka puolelta. Luvut ovat oksettavia -  inhoan itseäni, että olen päästänyt itseni tähän kuntoon. Voin jossain vaiheessa laittaa mittani tänne, kunhan saan ne ensin hieman pienemmiksi.

Tällä viikolla olen myös aloittanut Harrastan liikuntaa joka päivä-projektin ihan onnistuneesti, mutta tänään en päässyt lenkille pahan migreenikohtauksen vuoksi. En kuitenkaan näköjään osaa enää ollenkaan kontrolloida syömistäni. Tarkoitukseni ei olisikaan näännyttää itseäni, vaan haluaisin syödä terveellisesti ja mahdollisimman vähän kaikenlaisia herkkuja. Päivät ovat alkaneet ihan hyvin terveellisellä aamiaisella, mutta päivän mittaan alan napsimaan suklaata ja jotakin muuta paskaa. 

Tämä täytyy saada loppumaan? Onko ainoa keino sitten vain se kaloreiden pakonomainen kyttäily? Ilmeisesti.

Aloitan kunnolla tämän projektin. Aloitan uudestaan kirjoittamisen. Aloitan kaiken uudestaan.

Mirror on the wall

Here we are again...